Juoksemassa!

Jesh, pitkästä aikaa! Miksiköhän kesäkausi ei innosta mua juoksemaan, vaikka toiset tykkää, että se on nimenomaan parasta aikaa. Silloin aktivoidun ilmeisesti muissa tehtävissä:)

Helmin kanssa n. 4km lenkki, puolet juoksua, puolet kävelyä. Mulla ei edelleenkään ole kunnon canicross-kamoja, sillä olen ronkeli ja haluan parhaat. Joten mentiin treenihihnalla ja Jokken valjailla. Ohut nahkainen treenitalutin olikin ihan jees, sen sai tuplakietaistua lantion ympärille ja vitsi, että oli kiva juosta, kun selkä säästyy!

Helmi on ihan ammattilainen tässä hommassa. Juoksee tasaisella vedolla ja tuntee suuntakäskyt. Helpottaa huomattavasti, kun pelkällä äänellä saa koiran aivan tien laitaan, jos tulee vaikka rekka vastaan. Ja olipas neiti hurmaavan näköinen kun kotiin tultua oli rinnukset ja korvat ja päälaki ihan huurteessa:)

Reippahasti käypi askeleet.

Eilen käytiin pikku ulkoiluretkellä. Tarkoitus oli tehdä vain pienehkö lenkki uusissa maisemissa koiralauman kanssa, mutta retki vähän venähti. Käveltiin loppujen lopuksi reilu kymmenen kilometriä pitkin metsäteitä. Reilun puolen välin jälkeen alkoi Liv näyttää väsymisen merkkejä, mutta hyvin jaksoi kuitenkin kiusata vanhempiaan loppuun asti:) Väsymisen merkit oli siis ne, että pentu kuuli kutsuhuudot ja vastasi niihin, eikä roikkunut jatkuvalla syötöllä Helmin kaulanahassa. Edistystä siis nähtävissä:) Varmaan 50 luoksetuloa lenkin aikana, ja vaikka alussa ei reagoinutkaan niin lopuksi oli kyllä jo ehdollistunut kutsuun ja tuli automaattisesti.

Tänään toi eilinen lenkki ei oo mitenkään havaittavissa koirista. Kaikki on ihan yhtä pirteitä ja vauhdikkaita kuin aina:) Livkin veti kolmisen tuntia tuolla pihalla täyttä rallia just äsken. Reipas!

Voj...

Miten se on voinut olla noin pieni... Tai miten se on voinut kasvaa jo niin paljon ...

Uusia tuulia treeniin.

Noniin, lauantain treenit seurassa M&M suoritettu! Toinen M on siis Minni, 4-v. spk-narttu ja toinen M lapsuudenystäväni, jonka kanssa olis tarkoitus tottelevaisuutta treenailla.

Mulla oli molemmat nuoret mukana, mutta Liv odotti treenien ajan Minnin häkissä, ulvoen suoraa huutoa lähes koko ajan. Mutta onneksi oli hiljaa hetken, joten sain omien treenien päätteeksi hakea pennun sieltä poiskin. Ois se ollut kurja, jos ois huutanut ja huutanut ja oltais jääty sinne. Nih.

Helmin kanssa seuruuta, luoksetuloja ja yksi metallinouto, sekä paikkamakuu.

Seuraaminen ensin taluttimella, oli hieno! Ei mennyt vissiin edes lunta persukseen, kun näytti niin hienot perusasennotkin täsmällisesti joka kerta. Parit käännökset ja yks täyskäännös. Vähän tuppaa täyskäännöksessä irtoamaan, mutta hihnalla sen saa korjattua hyvin.

Taluttimetta oli yllätys.. Helmi oli UPEA! Kuulemma vielä paremman näköistä kuin taluttimen kanssa. Tää oli tosi kiva ylläri:) Ihan normi suoraa pätkää tehtiin, ei vissiin edes yhtään käännöstä, tai sit joku helppo, mutta palkkasin kyllä ilolla, enkä vaatinut enää lisää.

Sitten luoksetuloja 3 koopeeäl. Ekalla lähti ku raketti, palkka. Tokalla lähti, mutta vauhti hidastui. Kolmannella hetsasin ja lähti superkovaa ja tuli koko matkan täysii, joten se sai riittää. Vauhti alkaa olla meidän valttikortti. Hyvä, hyvä, on sitä treenattukin:)

Metallinouto, koska ei ollut naksua naksutella puukapulan oikeaa kohtaa. Koira oli HILJAA O_O Siis ihan oikeesti, hiljaa kun lähti, hiljaa nostaessa ja hiljaa tullessa luo. Älyttömät karkelot ja palkka ja se oli siinä. Ihan ihme likka, tollasia suorituksia kun saiskin aina! Mikähän sen nyt teki, että se oli oikeasti ääntelemättä? Mä en tajua...

Minnin treenin ajan Helmi oli paikallamakuussa. Eli n. 10 (?) min. Maa oli kylmä ja märkä, joten tosi hyvin pikkukoiralta. Äänteli, mutta ei noussut, ei kertaakaan! Upee. Ja pääsinpä palkkaamaan kun hiljeni puolessa välissä. Taas piippiä, kun menin lähelle. Mutta lopuksi onnistuin hivuttautumaan muina miehinä siihen lähelle ja yllätyspalkka ilman mitään ennakointiin edellyttäviä katseita tai kehuja. Tosi kiva tämäkin:)

M otti Minnin kanssa samoja liikkeitä. Noudossa kapula tipahteli ja Minnin teki jotenkin tosi haluttomasti. Taisi ottaa häiriötä. Ekoja kertoja kuulemma, kun treenaavat toisen koirakon kanssa, joten ihmekös tuo. Meidän treenin ajan Minni oli paikallamakuussa ja tuppas kyllä nousemaan. Ei sentään lähtenyt paikalta. Eiköhän se treenillä saada kuriin:) Juteltiin pakotteen käytöstä ja palkkaamisesta. Oli tosi hyvä treeni:)

Lopuksi käytiin pikkulenkki koirien kanssa. Livkin pärjäsi kokoonsa nähden hyvin isojen tyttöjen kanssa. Vähän jouduin välillä menemään väliin, kun Minni meinas härkkiä liikaa.

Perjantainen treeni.

Seuraaminen, ensin taluttimetta. Järkyttävää taas tänään... Kokeilin pelkällä sivukäskyllä, jolla ollaan tehty siirtymisiä, mutta ei, ei pieni koira voi ymmärtää:( Eli nöyrrymmä ja käytämmä käskyä "seuraa", kuten tähänkin asti. Seinät tuntui kaatuvan päälle, pieni koira otti rankasti häiriötä liikkurista, kulki perässä, edessä tai vinossa. Eka seuraaminen hallissa, joten ymmärränhän tämän. Koira skarppasi yhdessä vaiheessa, mutta tipahti vankkurista yhden epäonnistuneen täyskäännöksen jälkeen.

Oili neuvoi samoja harjoitteita, mitä Megin kanssa ovat tehneet, ja otin hihnan käyttöön. Sen kanssa menikin sitten ihan moitteetta, yhden kerran hihna kiristyi. Pakotteen pitää olla terävä, eikä sellanen tympeä/laahaava, ja koiran pitää saada muukin palaute kuin pakote. Pakote itsessään ei opeta mitään. Eli AINA pakotteen jälkeen opastus toimintaan ja kehu (seuraa-hyvä!-seuraa). Vas. käännökset oli hankalia, Helmi oli ihan takapäätön. Olikohan häiriö, vai mikä...?

Noiden häiriöiden takia otettiin kontaktiharjoituksia. Helmi teki ne hienosti. Oili sanoikin, että kumma, miten hyvin se tän osaa "temppuna", mutta ei näyttänyt yleistävän sitä sitten itse tekemiseen (seuraamiseen). Olettaisin, että se johtui tässäkin siitä, että halli oli vieras ympäristö tota seuraamista ajatellen.

Ja mä en saa mennä yhtään mukaan pienimpäänkään koiran mielialanmuutokseen. Koska sillä kasaan vain palikoita ongelmaläjään. "Apua, nyt se näyttää kyllästyneeltä! Onkohan se kyllästynyt? Mitä mä teen jos se on kyllästynyt? Eikö sille nyt kelpaa nää namit, pitäiskö sittenki palkata lelulla? Mut, jos, entäs, jos, apua!...."

Luoksetuloa otettiin, koska piti saada jotain reipasta ja kannustavaa. Ja siinä sopivasta vauhtitreeni paikallaan. Mä palkkaan liian myöhään. Koira ehtii jo hidastaa. Voin ihan hyvin napata sen lelun näkyviin kun koira on pinkaissut ekat kaks metriä, JOS se on pinkaissut ne vauhdilla. Pikkuhiljaa matkaa pidennetään. Kolme toistoa ja parani vain loppua kohden:)

Sitten tehtiin porukalla häiriötreeniä. Otin Helmin kanssa perusasentoja, kaukoja, seisomista erikseen. Istumaannousussa hypähti aika selvästi eteen, joten tein niitä ihan lyhyeltä välimatkalta.

Paikallamakuu. Oltiin rivissä ekana. Ei tippunut ekalla käskyllä maahan, vaikka just oltiin häiriössä tahkottu:) Oma ääni muuttu, joten ei ihmekään. Uus tomerampi käsky ja hyvin meni. Makuussa tsekkaili vähän muita, josta palaute "a-a!". Tehosi, kurkki kyllä vielä pari kertaa, mutta ilme oli parempi. Voisinkohan mä ottaa tohon jonkun piiloavun, kun Helmi tuntuu reagoivan mun ilmeen muutoksiin tosi voimakkaasti?.. Jos mä vaikka hymyilen ja opetan sen sillä tavalla pitämään huomionsa mussa.. Palattiin koirien luo, pysyi maassa ja nousi ekalla käskyllä hienosti ja säpäkästi. Kiva:)

Ihan vikaksi vielä häiriössä jotain sälää.

Meidän vuoro loppui ja mentiin kentälle. Koirat sai pöllyttää lunta ja rallata minkä jaksoivat. Helmi oli aluksi ihan "thäh?? onko tää totta!?" ja sit lähti! Tais tehdä teinille hyvää tuulettaa vähän aivojaan. Tätä lisää kiitos tack.

Vielä kevennyskuva lapsesta. Kauankohan se meinaa mahtua nukkumaan tuolla:)

Black Wizard's Basic Element, Helmi

Nimi: Black Wizard's Basic Element, Helmi

Rotu: mudi, narttu, tuhkanharmaa

Syntymäaika: 21.02.2008

Kasvattaja: Anne Granström, Konnevesi

Isä: Sea-Rock Ehoton Elvis, Elvis

Emä: FIN MVA Saunatytön Bakula, Hippi

Silmät: terveet

Polvet: 0/0

Lonkat: tutkitaan

Kyynärät: tutkitaan

Selkä: tutkitaan

Hampaat: normaali purenta

Liv, Myytin Arkangeli

Nimi: Myytin Arkangeli, Liv

Rotu: Bordercollie, narttu, red tricolour

Syntymäaika: 17.08.2009

Kasvattaja: Jessica Ristimäki, Masala

Isä: PAIM1, PAIM2, PPR1 Mustan Magian Piski, Piski

Emä: BH, VOI, AGI1, Rajahiilen Hantuuki, Myy

Silmät: terveet

Hampaat: normaali purenta

Herkkuaaaaa, koirilleeeee!

Saimme täksi syksyksi peuranlihaa ja minäpä näppäränä tyttönä pyysin sieltä koirille sisäelimiä sen minkä nyt on mahdollista saada. Ja saatiinhan me:) Pera Peura ystävällisesti luovutti kielen, sydämen, keuhkot, henkitorven ja maksan meidän käyttöömme. Maksa tosin menee ihan omaanomaan käyttöön ja loput sitten koirille. Sain myös sorkat, joten nyt meidän verijälki-treenit pääsee vihdoin alkuun kun on verta ja kaadot ja kaikki:) Ja eiköhän me pyritä toi päänuppi kehittelemään johonkin puunoksaan kiinni, jotta on koirilla tekemistä ulkona. Voi tosin käydä niin, että pihaan eksyy myös kutsumattomia vieraita...

Pera ei ollut enää ihan parhaimmillaan valokuvauksessa. On toi kuolema siinä mielessä jännä juttu, että tuppaa vetää vakavaksi.

Päätöntä touhua. Hänestä ei enää voi tulla pääjohtajaa. Pääseeköhän hän peurojen taivaaseen? Pääasia, että hän nukkui pois rauhassa. Hän taisi olla laumansa päällikkö...

Eilenä tottista!

Jep, kävin katsomassa tottistreenejä. Minä, joka en aluksi edes tiennyt eroa tokon ja tottiksen välillä, ja jota sittemmin ei ole tottis kiinnostanut, koska eihän nyt pk-lajeja... Vaiko entä jos sittenkin?

Huomasin kylläkin olevani jo menetetty tapaus, musta on kuin onkin tullut tokoilija, pilkunviilaaja, virheiden skannaaja, perfektionisti, kunnianhimoinen harrastaja. Ja tehokkaasti koitan vuodattaa näitä ominaisuuksia treenikavereihinkin.

Ja mua HÄIRITSEE jos joku treenaa sillee puolihuolimattomasti. "Ai onko se vinossa?", "ei tässä voi alkaa pilkkua nussia, treenaamisen pitää olla hauskaa!", "no onks tää nyt niin iso virhe, ihan hyvältähän tää näyttää.."... etc. Ja yritä siinä sitten selittää aikuiselle, itseä kakskymmentä vuotta vanhemmalle suojeluharrastajamiehelle, kuinka treenaaminen on koirallekin reilumpaa, jos alusta asti vaatii siltä puhtaan suorituksen, eikä palkkaa kaikista sinne päin tehdyistä. Kouluttajalta saa vastaukseksi "tottakai on parempi opettaa alusta asti oikein, ettei tarvi myöhemmin korjata!". Ja kun hetkeä myöhemmin seuraat, miten koiraa ensin palkataan vinosta perusasennosta ja seuraavaksi sitä nypitään piikkikaulaimesta, kun se PRKL ISTUU VINOSSA, niin alkaa pohtia, kannattaako näiden kavereiden kanssa edes yrittää saada aikaan koirankoulutuksellisesti hedelmällistä keskustelua.

Mutta what the heck, lauantaina uusiks, ilman kyseistä kouluttajaa, ihan kavereiden kesken. Josko se olisi vähän lupaavampi kerta. Josko M olisi vain olosuhteiden uhri ja sellainen oikeasti pehmeämpi ja koiraystävällisempi, tai ainakin reilumpi fiilis saatais hienoisella etsimisellä esiin. Lähtökohdat on hyvät, mutta koitan olla silti realisti.

Plääh.

Masennusta.

Miksi unohdan pennun ulos? Nautin hiljaisuudesta, koirien huomaamattomuudesta ja hätkähtäen tajuan, että pentu on ollut pihalla vajaan tunnin. Siellä se nukkuu kuistilla lampaantaljalla ja on sisään tullessaan iloinen ja villi, eikä lainkaan vihainen siitä, että unohdin sen olemassaolon.

Mitä tehdä koiralle, joka ruokaa nähdessään pakenee, ja ruokaa haistaessaan meinaa oksentaa? Onko sillä nyt maha kipeä vai paha olo vai onko toi vain joku omalaatuinen piirre, nirso koira? En ennen tätä yksilöä ollut edes tajunnut, miten kiva on ahne koira, sellainen, jonka maha ei mene sekaisin vaikka söisi rautanauloja. Ja jolla on aina nälkä ja kaikki kelpaa. Jonka jokaista suupalaa ei tarvi vahdata ja herätä yöllä miettimään, miksei se syö.

Ja kaikesta kokemastaan vääryydestä ja oudoista taipumuksista huolimatta noi piskit näyttää terveiltä, voi hyvin ja mennä mekastaa minkä kerkeevät.

Perus.

Kuvia lenkiltä.

Maistajaiset.

Häränhäntää, possun maksaa ja sydäntä. Kaikki kelpaa. Siis Liville.

Helmi sylki kahteen kertaan sapuskat lattialle ja paineli sen jälkeen pihalle.

Jutta nieli kokonaisen härän häntänikaman ja todennäköisesti on hiukan vihainen itselleen huomenna.

Henkisesti rankkaa.

Ihme mielialanvaihtelutreenit tänään. Kunnon kädenvääntöä Helmin kanssa. Se on epävarma ja mä oon epävarma ja sitten mikään ei onnistu ja sitten tapellaan turhanpäiväisistä asioista.

Otin eka molemmat koirat halliin, jotta Liv väsähtäis ja uskaltaisin jättää sen yksinään autoon. Helmi kuitenkin piippasi alusta asti, enkä mä halua, että se tartuttaa tollasia tapoja Liviin, joten heitin Helmin autoon. Liv olikin yksinään kivan kiinnostunut, keskittynyt ja rauhallinen, silti oma iloinen itsensä. Seurattiin muutama koirakko hallissa ja menin hakemaan Helmin autosta. Käytiin n. vartin kävelyllä ja molemmat käyttäytyi tosi hienosti:) Etenkin Liv, kun oli eka pidempi kävelylenkki. Edes autot ei hermostuttaneet, päinvastoin, Liv vain katsoi, että "jahas, tossa menee tollanen" ja jatkoi pokkana matkaa.

Liv autoon ja Helmin kanssa kentälle. Jonkinsortin seuraamista yritettiin ottaa, mutta siitä ei tullut kerrassaan mitään. Niin.... ei kai helvetissä, jos mä ensin hetsaan koiraa narupallolla ja haetutan sitä ja teen nopeita maahanmenoja ja SITTEN, heti perään, vaadin siltä rauhallista ja intensiivistä seuraamista. Ja ei ne perusasennot onnistu, jos koiralla on ekaa kertaa treeneissä takki niskassa ja sen kanssa istuminen tuntuu vieraalta. Fiksu koiranomistaja sitten tietysti ottaa useamman perusasennon peräkkäin ja yrittää nipottaa niistä huonoista... Tyhmätyhmätyhmä minä. ONNEKSI, onneksi en kurmoottanut tota koiraa... Kyllä mä sen sitten pakotteella pistin istumaan perusasentoon, ja selvästi otti siitä itteensä. En mä tiedä voinko edes lohduttautua sillä, että sitten kyllä kehuinkin sitä äänellä ja hyväksynnälläni... Ja Helmihän palautuu noista kyllä joo, mutta miksi mä yritän kouluttaa koiraa noin, kun tiedän, että se ei ole tehokasta, toimivaa, eettistä, esteettistä, vttumitään....? Tuli ilmeisesti joku suorituspaine niitä muiden treenejä katsellessa. Hetimullekaikkitännenyt.

Helmi halliin.... Ja voi jestas.... Hävetti olla mudinomistaja!! Varmaan jengi aatteli, että joo, just tollasia huonohermosia, räkyttäviä, iniseviä, omistajaansa kusettavia piskejä ne on kaikki. Joten me lähdettiin sieltä hallista helvettihin. Mun hermo oli ihan totaaliloppu ja oli ihan hilkulla, etten pyöritellyt koiraa siellä kivituhkassa:( Joten pihalle ja kävelylle. Pikkupikku tunteenpurkaukset ja itsesyytökset ja kävelylenkki. Olin jo ihan hilkulla, että lähden huitelemaan sieltä pois sanomatta kellekään mitään, koska mua turhautti, hävetti, vitutti, itketti ja suututti ihan sairaasti.

Tultiin etanavauhdilla takas hallille päin. Heti kun pysähdyin, Helmi alkoi piipata vaativalla äänellä. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota vaan seisoin ihan kivikasvoisena ja tuijotin eteenpäin. Kun oli tovin hiljaa jatkoin matkaa kuin mulla ei ois koiraa ollutkaan, eli ihan eleettömänä yhä. Sitten taas seis, sama homma, "piipiipipiivittupiiiiiiiiiiiiiip!!!", odotin sen hiljaisuuden ja taas liikkeelle. Tätä varmaan viistoista kertaa ja luulin jo päässeeni voitolle. Kehuin polvistumalla koiran eteen ja rapsuttaen sitä molemmin käsin reippaasti korvien takaa, nousin ylös ja samantien "piiiiiiiipipipipiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiipvttuliikutaan!!!". Joo EI liikuta. Nyt pääsin jo vähän helpommalla, Helmi tovin päästä ikäänkuin luovutti ja tuijotti tyhjyyten ihan kuin minäkin. Kehuin taas ja sama homma. Voi luoja, aattelin, etten selviä tosta ikinä. Mutta kolmannen yrityksen, erehdyksen, onnistumisen ja kehun jälkeen päästiin jatkamaan rauhallisesti matkaa. Ja HILJAA. En päässyt edes hallin pihaan kun Marko huikkas meitä jo treenaamaan.

Sanoin tosta ongelmasta ja saatinkiin vinkkejä, analyysia ja apua. Nyt koiralla on läppä auki koko ajan, odotellessa, autossa, ennen treenejä kotona, jo siinä vaiheessa, kun se näkee, että mä keräilen treenikamoja tuntia ennen lähtöä. Okei joo, se on vietikäs koira ja mä tykkään sen tulisuudesta, mutta ihan totta, tossa jatkuvassa vietin purkamisessa ei oo mitään itua, se on rasittavaa meille molemmille eikä edes hyödytä mitään.

Marko alkoi leikkiä Helmin kanssa, leluna patukka, joten ei tarvinut kovin houkutella, että Helmi leikki vieraan kanssa. (Jännä juttu muuten, Myytin leirillä vilkuili mua jatkuvasti muiden kanssa leikkiessään, haki mun hyväksyntää ja tukea, mutta alusta asti on leikkinyt Markon kanssa ihan satasella). Ottivat yhden perusasennonkin. Mutta siis pyrittiin siihen, että löydetään keino, millä Helmi lakkaa aktiivisesti taistelemasta, pörisemästä, repimästä, pitää vain tiukasti patukasta kiinni hyvällä otteella ja saadaan jollain vihjeellä se patoamaan sitä viettiään. Ja se löytyikin aika helposti. Koitin itekin ja onnistuttiin hienosti. Otin pari luoksetuloa, toinen vauhti ja toinen perusasentoon asti. Marko hoki vieressä "odota, odota, odota, odota, odota, odota.......", että Helmi oikeasti venas useamman sekunnin siinä mun vieressä ja odotti tuleeko palkka vai uusi käsky vai mitä. Upeesti se piti pakan kasassa. Mitään muuta ei tehty ja vein koiran autoon ennenkuin se aloitti taas sen piippaamisen.

ONNEKSI mä jäin, enkä luovuttanut ja lähtenyt. Mieli teki lähteä, ja vitutti epäilemättä eniten koko meidän yhteiselon aikana IKINÄ. Mutta selvittiin. Tää ilta sai nyt toimia koetinkivenä ja suhtaudutaan asiaan niin, että keskinäisen suhteen murentamisen sijaan tämä koettelemus vain vahvisti meidän yhteistyötä.

Se oli ihan tavallinen tylsä keskiviikkoilta....

Olin pyörinyt koko päivän koirien kanssa metsässä ja olin ihan puhki. Päätin ottaa lämpimän suihkun ennen nukkumaanmenoa. Pesin juuri hiuksiani ja mietin eri shampoolaatujen eroja... Ja huomasin, että joku nuolee jalkaani. Ei mikään tavanomaisin tunne suihkussa. Suihkuverhon alta pilkotti jonkun ruskeavalkoinen kuono. Pikkurekku oli päättänyt tulla suihkuun mun kanssa:D

Vitsi sillä oli kivaa, kun se tajusi, että voi juosta suihkuverhon raosta sisään ja toisesta raosta ulos! Lopuksi tyyppi tuli suihkuun seurustelemaan mun kanssa:) Ei ollut millänsäkään vesisateesta ja oli pettynyt kun sade loppui. Mahoton piskinen...^^

Ahneus on hyve.

Liville matolääke Cestal Plus (oletin, että painoa n. 5kg). Hyvin uppos, ei ees huomannut kun sormeilin puolikkaan tabletin kurkkuun:) Iisiä, sain sen toivomani ahneen koiran:D